Sanat

 

Sanat tahtoisin saada soimaan,

ne sanat, jotka värähdyttävät sydämen herkimpiä säveleitä,

sanat, jotka lohduttavat silloin kun on suru,

sanat, jotka tyynnyttävät,

kun sielussa palaa turha tuli,

ne sanat, jotka tulevat kaukaa,

kaiken turhuuden takaa,

sieltä, missä ei oikeastaan sanoja tarvitakaan,

sieltä, missä kaikki on selvää,

kirkasta kuin kristalli auringon hohteessa.

 

Sanat tahtoisin saada soimaan,

ne sanat, jotka tunkeutuvat syvälle olemuksen ytimeen

ja tuovat sieltä esiin kaiken sen kauniin,

mikä uinuu jokaisen sielun uumenissa,

kuin kukka ennen puhkeamistaan,

kuin lehti silmun sisällä

ennen auringon lämpöä

ja kesän virtaavaa vettä.

 

Sanat tahtoisin saada soimaan,

lämpöiset niille, joilla on vilu,

tutun tuntuiset niille,

jotka tuntevat itsensä vieraaksi,

toden tuntuiset niille,

jotka tuntevat vain epäilyksen,

ne sanat, jotka soivat siitä maailmasta,

mistä kaikki on luotu.

 

 

Sanat tahtoisin saada soimaan,

nekin joita en vielä kuule.  

 

Olisin kuin tuulikannel,

soitin jumalten tuulessa.

 

 Miljoonat sanat

 

Maailmassa on miljoonia sanoja:

on kauniita,

on kylmiä,

on sointuvia

ja särähtäviä.

 

Kauniit sanat lämmittävät

kuin äidin käsi lapsen pehmoisella iholla,

kylmät paleltavat,

pakottavat vetämään villaista päälle.

Sointuvat sanat ovat musiikkia,

taikaa, joka tuudittaa sielun hetkeksi lepoon.

 

Joskus sana särähtää,

ei sovi kuvaan,

hämmentää kuulijan

ja sanojan.

 

Maailmassa on miljoonia sanoja,

ja minulla on valta valita.

Mikä valtava valta,

mikä vastuu

minulla, sanojalla,

minulla, sanojen kuulijalla,

sillä sanat jäävät soimaan

vielä kun olen poissa,

poissa sanomasta,

poissa kuulemasta.

 

7.5.2010

Se tuli

 

Maa janosi vettä,

ja kun se jaksoi odottaa kyllin kauan,

sade tuli

ja maa puhkesi vihreäksi.

 

Sielu janosi iloa,

ja kun se vain odotti hiljaa,

ilo tuli

ja sielu oli täynnä riemua.

 

Vanhus odotti kuolemaa,

eikä kuolema tahtonut tulla,

mutta eräänä hiljaisena aamuna

se vihdoin tuli,

ja vanhus sai rauhan.

 

16.6.2016

 

Löydänkö

 

Löydänkö sen, mitä etsimään

olen tänne lähtenyt aikoinaan?

Annanko sen, mitä antamaan

olen valmistautunut syntyessäin

tähän uuteen maailmaan.

 

Ja mikä on se, mikä sisälläin

ei rauhaa saa, vaan tuskissaan

aina uudelle ovelle kolkuttaa,

kun yksi aukeaa.

 

Ehkä lähdinkin tänne etsimään

enkä vielä kaikkea löytämään.

Ehkä pitkän pitkä edessäin tie,

joka valoon ja tietoon lopulta vie,

sillä avaran maiseman nähdäkseen

on vuorelle noustava hiljakseen,

yksi tuskainen askel kerrallaan,

katse kuitenkin taivasta päin.

 

15.5.04

 Mitä sinulle antaisin

 

Olet surullinen,

sen tunnen,

sillä olet jo lähellä,

ajatusteni sisällä.

 

Mitä sinulle antaisin?

Mitä sinulle kertoisin?

 

Ehkä sen, että kun suru on syvä,

se on kuitenkin hyvä,

sillä ilo kulkee sen myötä

eikä kammoa yötä,

vaan odottaa hiljaa kuin äiti lastaan,

ja kun aika on, se tulee sua vastaan.

 

14.11.2016

Minä tulen

 

Tulen kaukaa auringosta,

tulen valosta ihanasta,

jota etsin uudelleen.

 

Tulen kodista suuremmasta,

avarammasta maailmasta,

johon takaisin ikävöin.

 

Palaan sinne aina silloin,

kun ilon täyttämin rinnoin

koko elämää rakastan.

 

Olen kotona aina silloin,

kun aamuin tai tähti-illoin

sydän onnea täynnä on.

4.5.08