Vielä tulee se päivä,
joka on vain muistelua.
Mikä se olisi silloin
se paras päivä
noutaa esiin, pyyhkäistä pölyt
ja katsoa uudelleen?
Miten olisi tämä päivä:
hiljainen, vähän pilvinen,
mutta sisällä rauha?
Vai se päivä,
kun myrskysi
sisällä ja ulkona
ja lopulta tuli tyyni?
Vai ehkä se,
jossa kysymys seurasi toistaan
ja totuus kuin tahallaan piilossa
mutta näytti lopulta pilkahduksen itsestään,
hymyili vähän
tietämättömälle
ja sanoi: jatkahan vähän.
Vai ehkä kaikki ne päivät,
kun ystävä oli lähellä
kuin itsestään selvänä
– eikä tiennyt,
kuinka pian tuli se päivä,
että ei enää ollut.
Tai ehkä se päivä,
jota ei muistakaan,
mutta jäänyt toisen muistiin
– kuin olisin jättänyt jotain
toiselle muistettavaa,
vaikka vähän jotakin hyvää?
Vielä se virtaa
elämä ja sen päivät,
muistettavat ja unohdettavat,
kunnes soljuvat suureen mereen,
jossa ei tiedä, kuka muistaa ja mitä.
18.3.2014
