Tänä päivänä

 

Tänä päivänä

tahtoisin olla kaikkea sitä

mitä tahdot sinä,

sinä, joka olet suuri

mutta et pelkää pienuutta,

sinä, joka olet kaikkialla,

mutta et näy

sinä, joka kaiken tiedät,

mutta annat vallan meille tyhmille,

sinä, joka unelmoit suuria,

mutta tyydyt siihen, mikä toteutuu vain tänään,

sinä, jonka nimi on kaikkien huulilla,

mutta jonka vain harva tuntee,

sinä jota minun henkeni etsii,

mutta löytää sinusta vain pienen pieniä viittauksia:

pilviä taivaalla,

kevätpuroja,

pikku lintuja,

ja joutsenia,

hiirenkorvia koivuissa,

hymyn ystävän huulilla

ja rauhan päivän työn jälkeen.

10.5.2007

 

Kuka aurinkoportilla odottaa?  

 

Me kaikki kuljemme

kohti kuolemaa,

tuota avaraa

ja – niin sanovat – valoa tulvivaa.

 

Vaan kuka se kulkijan ottaa vastaan,

kun elämä uuteen aikaan vie lastaan,

kuka aurinkoportilla odottaa

väsynyttä kulkijaa?

Äitikö, vaiko sisko tai veli,

tai se, jonka kanssa viimeksi täällä eli?

 

Vai se, jonka sanoja janoten kuuli,

sellaisia, joita kuljetti tuuli

kesäillan pitkässä hämärässä,

olossa onnellisessa?

 

En tiedä, vaan aavistan ainoastaan,

että joku siellä kulkijan ottaa vastaan

ja vihdoin syliinsä avaraan sulkee

ehkä se, joka tänäänkin vierellä kulkee.

 

Tätä mietin, kun ystävää saattelemme

kohti maata uutta,

kohti salaisuutta,

jota ihmettelemään tänne jäämme,

kunnes kerran mekin sen kaiken näämme.

2.7.2016

 

Ihan hyvä

 

Ihan hyvä on joskus haastella

ystävänsä kanssa

ja katsella kaunista pintaa veen

tyynessä illansuussa

ja rantakallion katveessa

uskoa parempaan maailmaan

tässä tummenevassa maassa.

 

Ja hyvä on silloin haaveilla

maasta ihanammasta,

jossa ei enää koskaan taistella

turhasta kunniasta,

jossa valta ei ole vahvimman

eikä oikeus äänekkäimmän.

 

Ja hyvä on joskus aatella

aatteita suurempia,

joissa kaikki on hiukan avarampaa,

joissa suuri on vielä suurempaa

ja pieni ei paljoa paina.

Ja jos ystävän katseen kohdatessaan

saman kipinän löytää sisimmästään,

voi olla, että on löytänytkin

sen kaikista suurimman.

 

14.5.04

 

Minä vain elin

 

En koskaan oppinut haaveilemaan,

en unelmoimaan suuria.

Minä vain olin,

Minä vain elin.

 

Mutta kuitenkin rakastin,

kuin salaa, kenenkään tietämättä

Rakastin jokaista auringonnousua,

sumuista päivää

ja tuoksuvaa lunta

ja jotakin, joka sisällä virtasi

kuin rauhaisa, joskus pinnan alla kuohuva joki.

 

Enkä osannut kertoa niille,

jotka mukanani kulkivat,

kuinka ihana on matka

ja virta

ja meri, määränpää

kaikkien yhteinen – onnellinen.

 

20.10.2011 / 25.11.2019

 

Muistelua

 

Vielä tulee se päivä,

joka on vain muistelua.

 

Mikä se olisi silloin

se paras päivä

noutaa esiin, pyyhkäistä pölyt

ja katsoa uudelleen?

 

Miten olisi tämä päivä:

hiljainen, vähän pilvinen,

mutta sisällä rauha?

 

Vai se päivä,

kun myrskysi

sisällä ja ulkona

ja lopulta tuli tyyni?

 

Tai ehkä se,

jossa kysymys seurasi toistaan

ja totuus kuin tahallaan piilossa,

mutta näytti lopulta pilkahduksen itsestään,

hymyili vähän

tietämättömälle

ja sanoi: jatkahan vähän.

 

Tai ehkä kaikki ne päivät,

kun ystävä oli lähellä,

kuin itsestään selvänä

eikä tiennyt,

kuinka pian tuli se päivä,

että ei enää ollut.

 

Vai ehkä se päivä,

jota ei enää muistakaan,

mutta jättänyt jälkensä toisen muistiin,

vaikka vähän jotakin hyvää.

 

Vielä se virtaa

elämä ja sen päivät

muistettavat ja unohdettavat,

kunnes soljuvat suureen mereen,

jossa ei tiedä, kuka muistaa ja mitä.

 

18.3.2014