Kuka aurinkoportilla odottaa?  

 

Me kaikki kuljemme

kohti kuolemaa,

tuota avaraa

ja – niin sanovat – valoa tulvivaa.

 

Vaan kuka se kulkijan ottaa vastaan,

kun elämä uuteen aikaan vie lastaan,

kuka aurinkoportilla odottaa

väsynyttä kulkijaa?

Äitikö, vaiko sisko tai veli,

tai se, jonka kanssa viimeksi täällä eli?

 

Vai se, jonka sanoja janoten kuuli,

sellaisia, joita kuljetti tuuli

kesäillan pitkässä hämärässä,

olossa onnellisessa?

 

En tiedä, vaan aavistan ainoastaan,

että joku siellä kulkijan ottaa vastaan

ja vihdoin syliinsä avaraan sulkee

ehkä se, joka tänäänkin vierellä kulkee.

 

Tätä mietin, kun ystävää saattelemme

kohti maata uutta,

kohti salaisuutta,

jota ihmettelemään tänne jäämme,

kunnes kerran mekin sen kaiken näämme.

2.7.2016