Matkalla

 

Istun aikojen rajalla

pysäkillä

matkalla johonkin,

matkalla jostakin.

 

Mikä täällä muuttuu,

vai muuttuuko mikään?

Vanhuksen kasvoihin uurtuu muutama uusi ryppy,

askel hidastuu vähän

tai raukee kokonaan.

Lapsi kasvaa,

nousee seisomaan

ja katsoo tarkkaan.

Aikuinen hermoilee,

että aika loppuu

ennen kuin kaikki on tehty.

Mikähän kaikki?

 

Siis oliko se kaikki sitä vai tätä,

tehtiinkö paljon vai ehkä vain vähän,

paljon turhaa, vähän tärkeää

vai paljon tärkeää ja vähän turhaa?

Voi hyvä Luoja,

mikä on tärkeää?

 

Mitä se on tuo kaikki hoppu,

mitä se on tuo kaiken loppu?

Päättyykö aika, jos liiaksi hosuu,

vai jatkuuko ikuisuuksiin asti,

jos katsoo taivaisiin,

jää rauhassa odottelemaan

uutta matkaa,

uuteen todellisuuteen

uuteen mahdollisuuteen

− ihmisyyteen?

 

22.12.2010

 

Kaunista

 

Kaikki voi olla kaunista

myös keskellä syvintä murhetta,

jos uskallat kuunnella hiljaista

väräjävää sydäntä.

 

Ja kaikki on sittenkin avaraa,

vaikka pelko sisällä ahdistaa,

kun astut valoon ja aurinkoon,

joka aina ja kaikessa on.    

                     

Ja kaiken voi alkaa uudelleen,

kuin siemenen kukkasen lakastuneen

varoen ottaa kämmenelleen

ja ajatuksin lämpimin siunaten

sen uuteen multaan peittelee

ja uudesta kasvusta iloitsee.

 

10.3.2007

 

Kadonneet ajatukset

 

Kaikki mitä joskus ajattelin,

katosiko se jonnekin,

saavuttamattomiin?

Monta ajatusta jäi kirjoittamatta,

monta ajatusta ajattelematta,

vaikka ne pyrkivät luokseni

kuin lapset leikkiensä lomassa.

 

Ehkä ne löytyvät uudelleen,

joskus, kun aika on jäänyt kauas,

joskus, kun runot ovat vaienneet

eikä minua enää ole täällä,

sitten, kun minä olen toinen

ja ystävät ympärilläni vaihtuneet.

Ehkä ne silloin palaavat

– mutta pyydän ja rukoilen: vain ne hyvät!

 

30.12.2011

 

Onnellinen?

 

Olenko onnellinen?

Oletko onnellinen?

Onko oltava onnellinen,

vaikka maa kuivuu kuumuuteen,

vaikka myrskyt mylvivät

ja vievät talot mennessään,

vaikka lapset itkevät

ja vanhemmat eivät jaksa?

 

Olen silti onnellinen,

koska sinä olet lähellä,

koska jaamme yhdessä murheen

tulevista lapsista

ja toiveen,

että edes joskus tulee tyven

ja lapset hymyilevät jälleen.

 

13.9.2018