Muistelua

 

Vielä tulee se päivä,

joka on vain muistelua.

 

Mikä se olisi silloin

se paras päivä

noutaa esiin, pyyhkäistä pölyt

ja katsoa uudelleen?

 

Miten olisi tämä päivä:

hiljainen, vähän pilvinen,

mutta sisällä rauha?

 

Vai se päivä,

kun myrskysi

sisällä ja ulkona

ja lopulta tuli tyyni?

 

Tai ehkä se,

jossa kysymys seurasi toistaan

ja totuus kuin tahallaan piilossa,

mutta näytti lopulta pilkahduksen itsestään,

hymyili vähän

tietämättömälle

ja sanoi: jatkahan vähän.

 

Tai ehkä kaikki ne päivät,

kun ystävä oli lähellä,

kuin itsestään selvänä

eikä tiennyt,

kuinka pian tuli se päivä,

että ei enää ollut.

 

Vai ehkä se päivä,

jota ei enää muistakaan,

mutta jättänyt jälkensä toisen muistiin,

vaikka vähän jotakin hyvää.

 

Vielä se virtaa

elämä ja sen päivät

muistettavat ja unohdettavat,

kunnes soljuvat suureen mereen,

jossa ei tiedä, kuka muistaa ja mitä.

 

18.3.2014